Pahoittelemme kuvien puuttumista, mutta ainakin toistaiseksi nettiyhteydet eivät ole olleet tarpeeksi nopeita niiden lataamiseksi... Tai sitten meillä ei vain ole tarpeeksi pitkä pinna.

Eilen pääsimme tutustumaan tarkemmin Kumasin kaupunkiin. Aluksi meitä kierrätettiin ympäri farmasian tiedekuntaa yliopistolla ja meidät esiteltiin noin miljoonalle ihmiselle, joiden nimiä emme enää muista... Paitsi Kofi Annanin (ei tosin juuri SE Kofi Annan). Meidät myös raahattiin muutaman luokkahuoneen eteen esittelemään itsemme. Ei ahdistanut yhtään...

Tiedekuntakierroksen jälkeen lähdimme päivän oppaamme, Beckyn, kanssa Kumasin keskustaan. Kulkuvälineenä toimi trotro, joka on paikallinen bussi. Kyseessä ei ole sen kummempi menopeli kuin pakkettiauto, johon on isketty penkkejä. Matkustaminen trotrolla on varsin edullista. Kampuksen sisällä matka maksaa 20 pesewasia (lausutaan pesoa) ja kampuksen ulkopuolella 30 pesewasia. Hinnat ovat siis noin 15 sentin luokkaa. Keskustassa oli hyvä pitää kassistaan tiukasti kiinni. Ihmisiä on todella paljon! Kaupungissa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Tunnelma oli vähintäänkin kaoottinen, kun ihmisiä vilisi ympärillä hieman liikaa ja hieman liian lähellä. Koskettelu on ilmeisesti aika yleistä tässä kulttuurissa ja jopa toisen finniä voidaan tulla tökkimään naamassa. Myös jatkuva auton torvien toitottelu sai heikkohermoiset suomalaiset hypähtelemään... Aluksi suuntasimme torialueen läpi. Tässä vaiheessa menetimme jo suuntavaistomme, sillä alue oli todella sokkeloinen. Pienissä kojuissa myytiin lähes kaikkea mahdollista. Myös päänsä päällä tavaroita kantavat naiset myivät erillaisia tuotteita, kuten rintaliivejä. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, mihin olimme menossa, koska oppaamme aksentti oli hieman hankala, eikä hänkään aina tuntunut ymmärtävän meitä. Lopulta kuitenkin selvisi, että pääsemme vierailulle paikalliseen eläintarhaan.

Eläintarhan alueella oli runsaasti puita; ehkä eniten Kumasin keskustan alueella. Luulimme aluksi, että puut ovat täynnä hedelmiä tai kuihtuneita lehtiä, mutta meille selvisikin, että keskustan alueen hedelmälepakot kerääntyvät päivisin näihin puihin nukkumaan. Lepakoita oli aivan valtavasti ja koko eläintarhavierailun ajan Susanna pelkäsi, että ne kakkivat meidän päälle. Eläintarha oli yllättävän suuri ja siellä oli monellaisia eläimiä matelijoista leijoniin ja simpansseihin. Fiilikset eläintarhasta olivat aika ristirittaiset, sillä eläinten olot eivät olleet kovin hyvät. Esimerkiksi simpansseilla ei näyttänyt olevan juomavettä ja niiden turhautuminen purkautui mm. paskan heittämisellä yleisön joukkoon. Toisaalta eläintarhassa oli kuitenkin otettu huomioon paikallisten ihmisten kouluttaminen ja tämä voi osaltaan edistää eläinten kunnioittamista ja suojelua.

Eläintarhan jälkeen palasimme kaupungin vilskeeseen. Becky juoksutti meitä ympäri kaupunkia, osittain varmaan sen takia, ettei ymmärtänyt, mihin me halusimme mennä. Saimme kuitenkin mukavan välipalan, johon sisältyi jonkin sortin pasteija ja paikallista ananaslimsaa. Paikallisten ihmisten tungettelevuus selvisi entistä paremmin, erityisesti Riitalle, kun myynnin edistämisen ohessa kysäistiin myös, etä kiinnostaisiko valkoista tyttöä nähdä musta kikkeli. Tätä suurta kunniaa tarjottiin jopa ilmaiseksi... Riittaa kieltäytyi kohteliaasti. Emme ole vielä erityisen hyviä tinkimään ja tämän takia taisimmekin pulittaa parista kankaanrievusta hieman turhan paljon ainakin näin jälkikäteen ajatellen...

Seuraavana päivänä jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Tällä kertaa oppaanamme toimi Sara eikä kielimuurikaan vaivannut niin pahasti. Tällä kertaa matkustimme keskustaan taksilla. Taksienkaan hinnat eivät päätä huimaa. Maksoimme matkasta kampukselta keskustaan noin 3 sediä (about 1,5 euroa) ja matkustajia oli kuitenkin viisi. Aluksi kävimme tutustumassa apteekkiin, jossa tulemme suorittamaan osan harjoittelustamme. Apteekin hyllyjen järjestys ei näyttänyt ihan yhtä organisoidulta kuin suomalaisen apteekin. Muutenkin farmaseuttien työskentelyä oli hauska seurata, sillä ilmapiiri oli huomattavasti rennompi kuin Suomessa. Farmaseutit löntystelivät ympäriinsä eikä asiakkailla näyttänyt olevan mitään valittamista asiasta. Etenkin Lilli näytti innostuvan tästä löntystelyyn perustuvasta palvelumallista... Tämän jälkeen pyörimme hieman kaupoilla ja ostimme kaikkea tarpeellista, kuten varvassandaaleja ja lakanoita. Kävimme lyhyesti vierailemassa myös sairaalassa, jossa tulemme myös työskentelemään.

Ystävällinen Sara vei meidät myös kangaskauppaan, kun ihastelimme hänen upeaa mekkoaan. Ostimme jokainen ihanan kankaan, josta aiomme teettää mekot. Vaatteiden teettäminen täällä on kuulemma todella edullista. Nyt tässä juomme kahvia juoksettuneen maidon kera (kaikki paitsi Lilli) ja aloittelemme viikonlopun vieton (tässä myös Lilli on mukana). Taivaalta on pudonnut tänään ainakin 3 - 5 sadepisaraa per pää. Siis sadetta ja ukkosta odotellessa...