Huhhuh... Huomenna se on sitte menoa. Tasan viikko sitte oli vielä sellanen olo, et joku korkeempi voima yrittää estää mun lähdön pimittämällä mun passia Ghanan lähetystössä. No onneks se passi ja viisumi tuli sit kumminki... Enhän mä ollu muuta, ku repimässä pelihousuni, perseeni ja hiuksetki päästä. Sitten, ku viisumistressi loppu, oliki aikaa rauhassa ja rentoutuneena pakata ja matkata Nummelaan.

Eilen kävin saattamassa poikakaverin junalle. Tuli kyllä aika surku, ku tietää, ettei nähdä yli kolmeen kuukauteen. Ikävä on nyt jo kova. Muuten matka ei jännitä vielä yhtään. Ei sitä oo vielä oikeen tajunnu, et huomenna ollaan jo Afrikassa... Saa nähä, mitkä fiilikset on aamulla.

-Lilli