Lauantai-aamu alkoi rennosti. Jokainen heräili ajallaan ja säärikarvoja ajeltiin. Kodinhoitaja-Gerdrud (kotoisammin Kerttuli) opetti meitä tekemään friteerattuja jauhobanaani-pihvejä. Friteeraus tapahtui taka-pihalla, jonne mennessämme ei Lilli paljoa eteensä katsonut, vaan pyllähti pihaviemäriin (maassa oleva vesikouru) taittaen samalla hieman nilkkaansa :(. Säikähdimme kovin, mutta Lilli ilmoitti kameran olevan kunnossa. :D Banaanipihvit olivat herkullisia.

Neljän aikoihin suuntasimme viikko sitten kuolleen yliopiston professorin muistotilaisuuteen, joka muuten oli julkinen tilaisuus kuten hautajaiset täällä yleensä ovat. Hautajaisiin saapuessa tehtiin kättelykierros lähes kaikkien jo paikalle saapuneiden vieraiden kanssa. Tilaisuus oli iloinen tapahtuma, johon kuului rytmikästä musiikkia sekä tanssia. Osa ihmisistä näytti tulleen paikalle omien piknik-eväiden kanssa rupattelemaan tutuille. Hautajaisiin on tapana pukeutua mustaan, punaiseen tai tumman ruskeaan. Lähiomaiset saattoivat pukeutua muihinkin väreihin (yleensä sama kangas kaikilla), jos vainaja oli niin toivonut. Näissä hautajaisissa lähiomaisilla oli musta-valkoinen kangas. Hautajaisissa jaettiin muun muassa vainajan kuvilla koristeltuja kankaisia nenäliinoja sekä muita pieniä muistoja. Myös kaupustelijat olivat löytäneet tiensä hautajaisiin. Hautajaiset kuvattiin videolle, joka lähetetään sukulaisille, jotka eivät paikalle päässeet. Suruaika kestää vuoden, jonka aikana lesken tulee pukeutua mustaan. Suruajan päätyttyä vainajalle järjestetään toinen muistojuhla.

Kotiin päästyämme meitä odotti pahamaineinen fufu. Fufu on paikallinen maissitärkkelyksestä valmistettu limapallo, joka uitetaan kastikkeessa ja palaset niellään kokonaisena, glups. Meitä oli hiukan varoiteltu puraisemasta pallosia, mutta ei se juuri makua muuttanut. Puraisemisesta ei muutenkaan ollut juuri mitään hyötyä massan sitkeyden vuoksi. Taistelimme fufumme rohkeasti loppuun, paitsi Susanna ei ymmärtänyt fufun pointtia, kun kerta jamssiakin oli tarjolla...

Koska sunnuntaina oli ystävänpäivä, järjestivät farmasian opiskelijat pre-valentine- ohjelmaa, jossa käsiteltiin sukupuolitautien ehkäisyä. Skriinillä näytettiin shokki-terapiana uhkakuvia sukupuolitautien aiheuttamista rakkuloista ja paukamista. Frances piti mielenkiintoisen puheen ystävänpäivän merkityksestä sekä sukupuolitautien ehkäisemisestä mm. seuraavasti:

A= Absence

B= Be faithful to your partner

C= Always use condom

jossa A on korkein suojautumisen taso jne. Puheen jälkeen oli luvassa muuta ohjelmaa, josta emme valitettavasti päässeet nauttimaan Lillin kompuroidessa jälleen yhteen viemäriin. :P Tällä kertaa huolestuimme todella, mutta Lilli ilmoitti jälleen kameran olevan kunnossa, huoh. Haljenneella huulella ei niin väliä, kunhan kamera on turvassa. Pian kaatumisen jälkeen lähdimmekin siirtymään autolle, vielä kerran Lilli kuitenkin pudotti kameransa maahan, mutta kamera on kunnossa. Lopulta pääsimme kotiin nuolemaan haavojamme.

Sunnuntaiaamuna pääsimme tutustumaan paikallisen babtisti-kirkon menoihin. Kun saavuimme paikalle, meidät johdatettiin etupenkeille ja samantien annettiin mikrofoni, johon piti esitellä itsensä ja sanoa jotain järkevää aamutuimaan koko kirkon väelle. Meininki poikkesi huomattavasti jäyhästä suomalaisesta kirkon penkin kuluttamisesta. Saarnaajana toimi vieraileva tähti Massachussetista (tai jotain sinnepäin). Lilleri Lallerin näköinen mies pauhasi kovaan ääneen ja meidän valkoisten tyttöjen verenpaine kohosi, vaikkemme niin kovasti uskoneetkaan. Paasauksen jälkeen gospel soi ja hallelujah-huudot raikuivat.

Iltapäivällä suuntasimme yliopiston uima-altaalle. Jännitimme kovasti, miten ensimmäinen itsenäinen trotro-seikkailu sujuisi. Se sujui kuitenkin yllättävän hyvin, mutta uintisuunnitelmat kariutuivat, altaalla kun olikin opiskelijoiden ystävänpäiväallasbileet. Olisimme toki osallistuneet mielellämme, mutta mielestämme emme shortseissamme ja läpsyköissämme täyttäneet pukukoodia. Väkijoukon seasta taistelimme itsellemme trotron ja palasimme kotiin.

Iltapalaksi maistelimme vielä toista Ghanalaista herkkua, Kenkeytä. Myös tämä ruokalaji, joka oli fermentoidusta maissista valmistettu kakku, jakoi ruokailijoiden mielipiteet. Se maistui hieman happamalle ja sitä käytettiin kastikkeen lisukkeena.